Saaren kirkossa 13.8.2022

Rauhan tervehdys juhlakansa! Minun nimeni on Joosua Tolvanen ja tulen Pohjois-Karjalasta Pielisen reunamailta Nurmeksesta. Helena konttisen kirja ja muut orpokodin toiminnasta kertovat kirjat ovat minulle tuttuja jo lapsuudesta ja täällä juhlillakin on tullut käytyä useasti. 

Te tiedätte hyvin, rakkaat kuulijat Herrassa mitä varten me nyt olemme täällä Saaren kirkolla. Me olemme tilipäivillä ja sehän on vakava paikka. Näin se oli ainakin Konttisen aikaan. Kysymys kuului ja kuuluu edelleen, miten vuosi on mennyt Herrassa? 

Luen ensimmäisestä Mooseksen kirjasta luvusta 32 jakeet 22-26 

22 Mutta yöllä hän nousi, otti molemmat vaimonsa ja molemmat orjattarensa ja yksitoista lastansa ja meni kahlauspaikasta Jabbokin yli. 

23 Ja hän otti heidät ja vei heidät joen yli ja vei sen yli kaiken, mitä hänellä oli. 

24 Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koittoon saakka. 

25 Ja kun mies huomasi, ettei hän häntä voittanut, iski hän häntä lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan. 

26 Ja mies sanoi: Päästä minut, sillä päivä koittaa. Mutta hän vastasi: En päästä sinua, ellet siunaa minua. 

Varmaan jokainen muistamme tilanteen, missä elämänsä vaiheessa Jaakob kävi tämän elämänsä painin Jumalan kanssa. Hän oli palvellut Laabania 20 vuotta. Mitä hän oli kantanut mukanaan siellä, uskon, että ainakin syvää syyllisyyttä menneistä ja pelkoa tulevaisuutta kohtaan. Jaakob oli paennut enonsa luo veljeään Esauta - hän pakeni viekkautensa seurauksia. Mutta nyt mies oli palaamassa kotimaahansa ja tiedustelun mukaan huijattu vihainen veli oli tulossa häntä vastaan suuren sotilasjoukon kanssa. Jaakob oli syystäkin suuresti peloissaan. Raamattu ei tarkasti kerro yksityiskohtia mutta uskon, että Jaakob koki ajaneensa elämänsä täydelliseen umpikujaan. Onko sinulle käynyt joskus vastaavasti? 

4. Mua auta, Herra, mä toivon vaan, vaikkei ois toivoa ollenkaan. En päästä sua, ennen kuin mua käyt siunaamaan. 

Mikä teki Jakobin tulevaisuuden kohtaamisesta niin vaikeaa? Mielestäni vaikeinta siinä oli oman epäonnistuneen itsensä ja syyllisyyden tunteen kohtaaminen, vaikka Jumala oli koko ajan hänen kanssaan. Petoksen työstäminen kesti jopa kaksikymmentä vuotta. Uskon, että se oli raskaana Jaakobin harteilla. Nyt hänellä ei ollut mahdollisuutta livistää tilanteesta vaan oli kohdattava menneisyys ja sen tuoma syyllisyys. Tuskallisessa prosessissa Jumala sai siunata häntä ja muutti jopa hänen nimensäkin pettäjästä Jaakobista Israeliksi. Jaakob sai myös voiman kohdata veljensä, eikä maailma kaatunut tähän. Jaakob sai kokea armahduksen veljeltään. Uskon, että Jaakobin harteiltaan tippui raskas taakka. Hän sai päästötodistuksen yhdestä elämänsä oppikoulusta. 

Miksi Jaakobin täytyi kantaa harteillaan näin kauan keskeneräistä asiaa. Jumalan armohan oli koko ajan ollut hänen kanssaan. Oliko Hän valmis kohtaamaan itsensä. Ajattelen että hän ei ollut valmis. Jumala koulussa Jaakob sai enonsa Laabanin kautta kokea sen saman asian, jota hän oli tehnyt veljelleen - huijaamisen. Se koulu ei ollut hänelle helppo. Tämän koulun myötä hän oli valmis kohtaamaan itsensä kaikessa komeudessaan. Ja voin jotenkin kuvitella hänen käyneen dialogia itsensä kanssa, kun hän oli matkalla vihaisen veljensä luokse. Jaakob oli mahdottomuuden edessä. 

Tämä ei ole suosittu puheen aihe meidän ajassamme. Kaikesta huolimatta Jumala on sama tänään kuin silloin monta tuhatta vuotta sitten. Hän on taitava lääkäri, joka haluaa parantaa haavamme terveeksi asti. Me olemme rampa kansa, koska meillä on niin paljon hoitamattomia haavoja, jotka ovat tehneet kulkumme taivastiellä sangen vaikeaksi. Sen todistaa se, että sielunhoitohetket alkavat olla lakastunut kansan perinne. Onko kaikki sitten hyvin? Mitä todistavat Suomessa tehdyt mielentila tutkimukset? Olemmeko kuitenkin lakaisseet kaiken maton alle? Emme ole suostuneet Jaakobin lailla Jumalan kouluun. 

Jumalan armo on todellinen ja hän haluaa tehdä meistä terveitä. Jos sinulla on isoja haavoja tai jopa ruhjeita, tiedät, etteivät ne parane hetkessä. (toki ihmeitäkin tapahtuu) Mutta yleensä paraneminen vaatii aikaa ja hoivaa. Samoin syntihaavamme tarvitsevat hoitoa. Jumala on lääkäri ja syvien haavojen hoidossa voi kestää kauan. Uskon, että Jaakobilla petoshaava kesti pitkän aikaa, monta vuotta. 

Kuinka kauan sinun haavasi ovat märkineet ja niitä on jouduttu uudelleen avaamaan laastarin alta? Se on varmasti kirvellyt kovin. Mutta tärkeintä on, että olemme suuren lääkärin hoidossa. Ei haittaa, vaikka siinä kestää aikaa, pääasia on, että olemme hoidossa ja olemme paranemassa. Mutta olemmeko suostuneet hoidettavaksi. Uskon, että asioiden valoon tuominen tekee meille vaikeaa. Ainakin itselleni. Ohjeeni on, että rukoilkaa. Oli tilanne kuinka vaikea tahansa - niin rukoile. Jumala taivuttelee meitä, niin kuin hän teki Jaakobille. Lopulta mekin huomaamme olevamme valmiita kohtaamaan vaikean asian. Ja sen jälkeen saamme jättää asian muistojen kirjaan. 

Jumala ei pakota, eikä vaadi, enkä minäkään vaadi. Jumala haluaa meitä oikeasti auttaa. Hän haluaa tehdä meistä vahvoja Jumalan sotureita, ja niitä tulee vain hänen koulussaan. Ajattelen, että kyllä me otamme Jumalan armon vastaan helposti, Mutta suostummeko hänen hoitoonsa? Kun lääkäri lupaa, että sinä paranet, se ei tarkoita, että silloin on lupa ottaa jalat alle ja lähteä pois. Lääkärillä on ohjeet paranemiseen, ja hyljätessäsi Jumalan sanan sinä hylkäät myös sanan antajan - Jumalan, sinun pelastajasi. Ja tämä tekee asiasta vakavan. 

Pysytään lähellä Jeesusta. Otetaan todesta Jumala. Me olemme totisesti menossa sitä Raamatun sanaa kohden, jossa ihminen nostetaan Jumalaksi temppeliin. Yhteiskuntamme opettaa ihmistä Jumaloimaan itseään jo päiväkodista alkaen. Terve syyllisyys hoidetaan usein lääkkeillä, eikä syntiä saa enää mainita - sehän on vanhanaikaista. Kaikki menee paremmin positiivisuuden kautta. Niin uskotaan. Ja Laki ja syntihän on negatiivistä. Mutta muistetaan, että Jumalan sanan väärentelyä emme voi korjata positiivisuudella. Meidän on nöyrryttävä Jumalan väkevän käden alle. 

Kuvitellaan että olet menossa lääkäriin polvivaivassa. Lääkäri toteaa, ettei sinulla ole syytä huoleen, polvessa ei ole mitään vikaa. Älä välitä, kyllä elämä kirkastuu ajan kanssa. Voit tehdä mitä haluat. Lepo ja liiallinen varominen voivat vaan viedä sinut ahtaalle. Jokainen tietää, ettei tämä kuviteltu tilanne -lääkärin terveeksi julistus paranna polvea, jos siinä on todellinen vaiva, jonka vain sinä tunnet. Mutta tiedätkö, "pika"paraneminen onnistuu vallan mainiosti hengellisellä rintamalla. Ihminen on mennyt synnissä aivan rikki, toisin sanoen haavat ovat hoitamatta ja ne jopa märkivät. Synti on myrkyttää koko ihmisen, mutta usein siihen ei tarjota mitään hoitoa. Tee vaan enemmän syntiä, niin kyllä se armo siitä kirkastuu, ajan kanssa, niin kuin kuviteltu polvivammakin muka paranee, kun se julistetaan terveeksi. 

Luoja armahtakoon meitä synnin teille eksyneitä. Taivaallinen lääkäri kehottaa meitä Pyhässä sanassaan; Tunnista, Tunnusta ja Hylkää synti - siinä kolme arvokasta lääkettä syntivaivaan. Jumalan sana auttaa sinua tunnistamaan syntihaavan. Omatunto soimaa, Pyhä Henki puhuu Sanan kautta. Kun sinä olet menossa lääkäriin, olet jo tunnistanut, ettei kaikki ole kunnossa. Lääkäri pyrkii täsmäkysymyksin saamaan selville, mitä tapahtui. Ja me kerromme asian; tunnustamme, että kyllä, juuri näin tapahtui. Ja vasta nyt avautuvat lääkärin mahdollisuudet. Julistaako lääkäri sitten sinut terveeksi vai ei, se on haavan mukaan helppo tai monimutkainen tie. Lääkäri voi laittaa puhdistusainetta, ja tulehtunut haava - synti alkaa oikein kunnolla kirvellä. Pääasia kuitenkin on, ettei se haava, tai ruhje vie koko miestä.

 Voimme ajatella puhdistusainetta synnintuntona, joka herää Korkeimman läsnäolossa Jumalan sanan kautta. Mielenkiintoista on, kuinka Kuningasten Kuningas on oikein ennalta ehkäisevien toimenpiteiden mestari. Hän johdattelee meidät ristitarhaan ja saamme sieltä sopivan ristin kannettavaksemme, ettemme lankeaisi niin helposti ja olisi kerran tulen ruokana. Siksi tapaamme itsemme usein sairastuvalta, ristin juurelta. Jumala armahtakoon meitä ja auttakoon ymmärtämään tämän elämän vakavuuden. Meillä on varmasti syntiä ja monenlaista taakkaa, joka hiertää kovin matkan tekoamme. Niin, kuin Lutherus sanoo, että seurakunta on suuri sairashuone. Sitä se totisesti on ainakin omalta kohdaltani. 

Haluaisin korottaa ääntäni ja huutaa; hidastakaa, jarruttakaa elämän menoa edes hetkeksi. Katsokaa ympärillenne, tutkikaa tietänne, minne olette matkalla. Meidän täytyy näillä juhlilla -tämän maailman ehtoo hetkenä, juuri nyt, pysähtyä ja ammentaa sanan elävää vettä, ettei Jumalan sana kävisi turhaksi. Meidän on oltava valmiit tuleviin haasteisiin elämämme tiellä. Ja että kerran voittajina selviäisimme ikuiseen autuuteen. 

Rukoillaan oikein yhdessä ja se olkoon tämän ajan rukous; tutki minua Jumala lienenkö, oikealla tiellä vai viekö matkani ikuista helvettiä kohden. Ojenna rakas Herramme tieni kulkua vitsasi kanssa, että muistaisin tahtosi, Jumalani. 

Kumman, Kumman, Teistä tahdot kumman, Sen jok`antaa autuuden tai tuottaa tuskain summan? Taivaan valot valitset, vai "tuonen lehdon tumman" 

Näemme, että tämän maailman muoto on katoamassa. Nälkää ja sotaa on tulossa. Kansaa kutsutaan jälleen rankan käden kautta. Herra meitä armahtakoon tekemään parannuksen ajoissa ja ottamaan Jeesuksen elämämme Herraksi ja vapahtajaksi ennen kuin on liian myöhäistä. 

Aikamme on suurten viettelysten aikaa. Yksi suuri ajanvaras on sosiaalinen media. Suosittelen paastoamaan tästä välillä ja täyttämään hetket rukouksella ja Jumalan sanan tutkimisella nöyryydessä. Uskovina saamme huokailla, niin kuin Loot Sodoman päivinä. Mutta kiitos olkoon Jumalan, me saamme edelleen ammentaa salattua mannaa eri tavoin Hänen Henkensä kautta. Se tuo rauhaa ja lepoa Jumalassa, tämän maailman viettelysten keskelläkin.

 Minä en tiedä sinun asemaasi ja titteliäsi, mutta Herra tietää. Hän haluaa, että olemme pienessä uskollisia. Niistä elämän palapeli rakentuu - asenteistasi, keskusteluistasi, pienistä arkipäivän teoistasi. Jumala tahtoo nöyryyttä meiltä aivan jokaiselta. Se on jalo hengenhedelmä. Nöyryys kuvaa ihanasti tämän Orpokodin historiaa. Oli rikas tai köyhä, hyvä tai paha omissa silmissään, saman armon alle on taipuminen, ei auta toistamme ylhäältä päin katsominen. Nöyryyttä on vaikea oppia lukemalla ja pänttäämällä. Sitä opitaan elämän kouluissa kärsimyksien ahjossa ja se on Jumalan lahja, se viestii Korkeimman läsnäoloa ihmisessä. Ollaan nöyriä toisillemme ja ennen kaikkea Jumalaamme kohtaan. 

Mikä minä olen teille puhumaan, koska huomaan olevan syntisistä suurin, miten toisia voin neuvoa, kun ei omakaan elämäni pysy ruodussa. Virren kirjoittajan sanoin "en päästä sua ennen kuin mua käyt siunaamaan." Tämä on totinen huokaukseni ja käy ylitseni sisintäni myöten. Kiitos olkoon Jeesukselle, Jumalan ainoalle pojalle, kun tähtemme kärsi Hän kantaen synnin rangaistuksen, ikuisen kuoleman. Minä saan tällaisenani palvella Jumalaani, ainoaa suurta Kaikkivaltiasta, syntisistä suurimpanakin. 

Oletko ehkä aralla tunnolla. Elämä on kolhinut ja vielä mietit, olisiko Jeesus varteenotettava vaihtoehto. Kokemuksesta voin sanoa, että se totisesti on. Rukoile totisesti Jeesusta sydämesi Herraksi, Hän tahtoo tulla asumaan sydämeesi. Hän rakastaa sinua suuresti enemmän kuin uskotkaan. Hän antaa tulevaisuuden ja toivon - niin kuin hän antoi Jaakobillekin. 

Siunattua ja antoisaa Juhlaa kaikille Rakkaat kuulijat Jeesuksessa Kristuksessa.