Oletko läsnä tässä hetkessä?
Oletko jäänyt kiinni menneisyyteen tai oletko syvästi jumiutunut tulevaisuuteen? Helposti ajatuksissamme rakentelemme ja suunnittelemme elämäämme pitkällekin tulevaisuuteen - minä sitä tai tätä - sitten kun projekti on valmis, sitten kun lapset ovat kasvaneet suuriksi, sitten kun jään eläkkeelle jne. Tai me haikailemme menneitten hyvien aikojen perään – silloinhan oli kaikki paremmin, vai oliko sittenkään. Mutta uskallammeko pysähtyä tähän hetkeen, jossa me olemme, NYT, jossa minä voin olla totta ja jossa Jumala on totta?
Onko saatanalla viekkaampia juonia, kuin pitää meidät poissa tästä hetkestä, jossa ainoastaan muutos on mahdollista. Pelkäämmekö tulevaisuutta? On totta, että tulevaisuus näyttää uutisten mukaan kurjalle. Mutta onko se Jumalan tahto, että jäämme ikäviin uutisiin kiinni ja antaudumme toivottomuuden valtaan? Evankeliumin sanoma on toivon sanoma meille uskoville. Voimme jättää tulevaisuutemme Herran käsiin ja keskittyä tähän hetkeen. Ja meillä on toivoa, jos kellä, Rukoilkaamme siis toistemme puolesta, lastemme puolesta, kansamme puolesta…
Jumala kutsuu meitä vapauteen, mutta onko se mahdollista, jos emme uskalla olla läsnä tässä hetkessä. Tarkoitan, että todellisen minämme, elämämme, syntisyytemme tai vastuumme kohtaaminen tekee kipeää. Haluan kuitenkin rohkaista itseäni ja jokaista kuulijaa; käydään rohkeasti ristin juurelle - itketään ja valitetaan, kohdataan kurjuutemme. Vasta sitten Kristus saa meidät armahtaa ja hoitaa meitä. Hän voi ja tahtoo tehdä meistä pyhitettyjä Hänelle kaikkivaltiaalle omistettuja kristittyjä.
Jumala sanoo Jesajan suulla; Katso minä luon uutta, nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin minä teen tien korpeen ja virran erämaahan.
Miten on, kenen kautta Jumala haluaa tehdä ja tekee uutta täällä maailmassa? Hän haluaa tehdä sitä minun kauttani ja sinun kauttasi. Mutta voiko hän sitä tehdä, jos sinä et ole läsnä tässä hetkessä?
Kuten sanottu, Jumala haluaa olla läsnä sinussa, Hän haluaa olla yhtä sinun kanssasi – Kristus haluaa OLLA sisällisesti meissä.
Sinä rukoilet; Jumala puhu minulle, kirkasta minulle tiesi. Me odotamme näkyä, ihmeitä, korvien kuultavaa Jumalan puhetta jne… Mutta emme huomaakaan, että kipu, tai ahdistus - omatunnon kolkutus, lähimmäisen oikeat sanat oikeaan aikaan, ihmeelliset johdatukset arjen pienissä hetkissä onkin juuri Jumalan puhetta minulle ja sinulle. Hän on paljon lähempänä, kuin aavistammekaan. Hän haluaa olla enemmän yhtä, kuin me ymmärrämmekään. Jumala haluaa ELÄÄ minussa ja sinussa. Hän haluaa ottaa käyttöönsä juuri tänään sinun kätesi, jalkasi, korvasi, suusi – sinun sydämesi. Hän haluaa juuri nyt olla sinun kanssasi yhtä.
Jeesus asetti tässäkin asiassa lapsen esikuvaksemme, ellette tule lasten kaltaisiksi, ette pääse Jumalan valtakuntaan. Minusta tämä on kovaa puhetta. Mutta tässä yhteydessä ymmärrän Jeesuksen sanoman lapsesta lapsen sanomaksi läsnäolosta: Lapsi on läsnä tässä ja nyt, ei eilen eikä huomenna.
Tästä kaikesta avautuu huikea näköala; Kun näen lähimmäisen kasvot, näen Jumalan kasvot vai näenkö? Tämän kaiken ymmärtäminen tekee yhtäkkiä kaikesta pienestä suurta. Sinun asenne, eleet, sanat, pienet huomion osoitukset. kuunteleminen yms. Ja siksi Jeesus kiteytti kaiken uuteen käskyyn; rakastakaa toisianne niin kuin minä olen rakastanut teitä. Siitä teidät tunnetaan minun opetus lapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus – läsnä oleva rakkaus!